Esihistorialista elämää -opettajan materiaali

Body

Istu kivikauden taloon ja tutustu esihistoriaan! Toiminnallisella kierroksella Tuhat tarinaa Espoosta 360 -virtuaalinäyttelyssä perehdytään tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten elämään heidän käyttämiensä materiaalien, esineiden ja työtapojen avulla ja pohditaan, millaisia tulkintoja arkeologisista löydöistä syntyy.

Virtuaalinäyttelyn infomerkistä kuulet opastuksen näyttelyyn. Klaffikuvaa klikkaamalla näet videoita. Jos haluat lähemmäksi vitriiniä tai näyttelytekstiä skrollaa hiirellä.

Näyttelyyn tutustuessa voit käyttää valmiita tehtäviä tai tehdä itse omia tehtäviä näyttelyn yhteyteen.

Tällä sivulla linkit muuhun materiaaliin on alleviivattu. Vie hiiri alleviivatun tekstin kohdalle.

Otamme mielellämme vastaan palautetta virtuaalinäyttelystä. Palautteen voi antaa palautelomakkeella sähköisesti. Opettajille ja oppilaille on omat lomakkeensa.

 

Oppilaiden materiaali

 

Jääkausi

 

  1. Jääkausien välisen lämpöjakson jälkeen jäätikkö alkoi kasvaa uudelleen 35 000 vuotta sitten ja se oli laajimmillaan 20 000 vuotta sitten, jolloin jää alkoi sulaa. Etelä-Suomi vapautui jäästä noin 11 000 vuotta sitten.
     
  2. Viimeinen jääkausi painoi maankuoren Suomessa lommolleen. Maan vapauduttua jäästä maa alkoi kohota takaisin kohti alkuperäistä asemaansa. Maa kohoaa Suomessa edelleen.

 

Espoo nousee merestä

 

  1. Suurin osa Espoosta oli pitkään saaristoa. Seuraamalla korkeuskäyriä voi hahmotella entisiä saaria kartalle. Kartan voi myös tulostaa (jos tulostin käytössä) ja seurata korkeuskäyrää tummalla kynällä, jolloin saaren erottaa vielä helpommin. Ympäröivät alueet voi värittää sinisellä kynällä.

    (Vinkki: Osa käyristä on tummemmalla kartassa jo valmiiksi ja niitä on helpompi seurata. Valitse esimerkiksi 20m käyrä. Kaikki sitä korkeammalla olevat alueet ovat olleet kuivaa maata noin 4 000 vuotta sitten.)
     
  2. Espoossa maa nousee edelleen, joten historian aikana Espoon rantaviiva on näyttänyt erilaiselta nykyiseen verrattuna. Monet sellaiset paikat, jotka nyt ovat kuivalla maalla olivat vielä esihistorian aikana meren pinnan alapuolella.
     
  3. Muinaisjäännösrekisteristä kannattaa hakea tietoa oppilaiden asuinkaupunginosan mukaan. Kartan vasemmasta reunasta löytyy navigaatio-palkki, josta löytyy kohta “haku”.

 

Kivikauden elämää

 

  1. Bosmalm on yksi Espoon noin sadasta löydetystä kivikautisesta asuinpaikasta. Ihmiset muuttivat alueelle noin 6000 vuotta sitten. Bosmalm sijaitsi tuolloin saaressa, suojaisen salmen kohdalla. Asukkaat olivat hylkeenpyytäjiä, jotka kalastivat ja metsästivät myös muuta riistaa. Paikalla asuttiin yli 1000 vuoden ajan, kunnes maankohoamisen myötä salmi kasvoi umpeen. Bosmalmin kivikautiselta asuinpaikalta on löydetty harmaahylkeen, norpan, grönlanninhylkeen, hauen, ahvenen, sorsan, haahkan, jäniksen ja majavan palaneita luita. Bosmalm on saanut nimensä arkeologisten kaivausten myötä, jolloin kaivauksille valittiin kartalta lähin paikannimi.
     
    Harmaahylje        Harmaahylje pyydettiin harppuunalla.Harppuuna
         
    Norppa  

     Norppa pyydettiin harppuunalla.

    Harppuuna
         
    Grönlanninhylje  

     Grönlanninhylje pyydettiin harppuunalla.

    Harppuuna
         
    Hauki  

    Haukea pyydettiin ongella ja koukuilla.Ongen koukut

         
    Ahven  

     Haukea pyydettiin ongella ja koukuilla.Ongen koukut

         
    Sorsa  

     Sorsa pyydettiin jousella ja  nuolella.

    Jousi ja nuoli
         
    Haahka   Haahka pyydettiin jousella ja  nuolella.Jousi ja nuoli
         
    Jänis   Jänis pyydettiin jousella ja  nuolella.Jousi ja nuoli
         
    Majava   Majava pyydettiin jousella ja  nuolella.Jousi ja nuoli

     
  2. Ravinnon lisäksi eläimestä käytettiin hyödyksi kaikki mikä voitiin. Hylkeestä esimerkiksi saa rasvaa, nahan josta voi tehdä vaatteita, luuta josta voi valmistaa esineitä ja suolista tiedetään esimerkiksi inuiittien valmistaneen sadevaatteita. 
     
  3. Pysyviä asumuksia alettiin rakentaa, kun pyyntimenetelmien kehittyessä ei tarvinnut jatkuvasti olla liikkeellä riistan perässä. Asuinpaikaksi valittiin usein kuiva ja lämmin etelänpuoleinen hiekkaranta. Talon pohja kaivettiin maahan ja lattian reunoja ympäröivä maavalli tuettiin matalalla hirsikehikolla. Oviaukot sijaitsivat rakennuksen lyhyillä sivuilla.  Asuinrakennusten katot eristettiin kylmää vastaan todennäköisesti turvekerroksella. Kivikautisista taloista on saatu tietoa tutkimalla maaperästä löytyneitä painanteita ja hiiltyneitä hirrenjäänteitä, sekä vertailemalla arkeologista aineistoa alkuperäiskansojen rakennustapoihin.

 

Kivikauden taitoja

 

  1. Elämästä on jäänyt jäljelle asuinpaikkojen jäänteitä, esineiden kivisiä osia, keramiikan palasia ja ravinnoksi käytettyjen eläinten palaneita luunsiruja. Ajanjaksoa kutsutaan kivikaudeksi, sillä puu-, luu- ja nahkaesineet ovat maatuneet Suomen happamassa maaperässä. Kivikirveestä jäljelle jää vain kivinen terä muiden osien maatuessa. Puun kaatamiseen kivikirveellä kuluu aikaa 28 minuuttia.
     
  2. Kivikaudella tulen sytyttäminen perustui kitkaan. Kun käsiä hieroo yhteen niiden väliin syntyy kitkaa ja kädet lämpenevät. Sama tapahtuu kahdelle puulle kun niitä hieroo yhteen ja tätä ilmiötä hyväksi käyttämällä saadaan aikaan kuumaa tuhkaa, jolla voidaan sytyttää sytykkeet. Videolla tulen sytyttämiseen kuluu aikaa puolitoista minuuttia. Tulen tekijä on Suomen mestari kitkatulen teossa, joten näin helposti se ei onnistu aloittelijalta.
     
  3. Maalaus sijaitsee Nuuksion Pitkäjärvellä Jäniskallio nimisessä kalliossa. Se esittää hirveä. Suomesta löydetyt maalaukset esittävät ihmisiä, eläimiä ja toisinaan kuvissa on geometrisia kuvioita. Aina kuvasta ei enää voi saada selvää. Täysin oikeaa vastausta siihen, miksi kuvia on maalattu kallioon ei voida saada selville, koska esihistorian ajalta ei ole kirjallisia lähteitä. Maalauksien on tulkittu liittyvän esimerkiksi uskonnollisiin tapoihin, shamaanin tekemiin henki-matkoihin ja metsästysmagiaan, eli niitä olisi maalattu tuomaan hyvää metsästysonnea tai että ne olisivat sijainneet merkkinä asuinalueen rajoista.

 

Metallikaudet, pronssi- ja rautakausi Espoossa

 

  1. Vuohista ja lampaista saa käyttöön lihaa, maitoa, nahkaa, luita, suolia ja villaa. Uusista kotieläimistä (ennen näitä ihmisillä oli vain koiria) sai ravintoon lisänä maitoa sekä villasta pystyi valmistamaan lankaa ja vaatteita.
     
  2. Suomen alueelle alettiin tuoda ensimmäisiä, pronssista valmistettuja metalliesineitä noin 1500 eaa. Pronssiesineet olivat tuontitavaraa, mutta rautaa opittiin valmistamaan paikallisesta järvi- ja suomalmista noin 500 eaa. Raudasta voitiin valmistaa kestävämpiä esineitä, kuten työkaluja. Pronssia käytettiin rautakaudella edelleen korumetallina.
     
  3. Espoon Mäkkylästä löydettiin vuonna 1937 kaksi putkikirvestä ja keihäänkärki. Kirveet löytyivät asuinrakennuksen pihamaalta, perunamaasta. Paikalla järjestettiin vuonna 1940 arkeologiset kaivaukset, joissa ei löydetty muita arkeologisia löytöjä. Kätkettiinkö esineet hätätilanteessa? Oliko omistaja kenties kauppias, joka halusi piilottaa varastonsa? Putkikirveet ja keihäänkärki ovat esiroomalaisen ja vanhemman roomalaisen rautakauden taitteesta, jota Suomessa elettiin 50 eaa. - 200 jaa. Oikeaa vastausta kysymykseen ei voida tietää, koska kirjallisia lähteitä ei ole. Voimme kuitenkin pohtia syitä miksi esineet olisi kätketty. Tällaisia löytöjä, jotka löytyvät muualta kuin asuinpaikan yhteydestä kutsutaan irtolöydöiksi.
     
  4. Pääkaupunkiseudulta tunnetaan vain vähän rautakaudelle ajoittuvia arkeologisia löytöjä.  Siitepölytutkimukset kuitenkin osoittavat, että täällä on viljelty maata koko rautakauden ajan. Ei tiedetä keitä täällä on asunut, mutta Espoon vanhat suomenkieliset paikannimet viittaavat Hämeen alueeseen. Keväällä 2012 arkeologian harrastajat löysivät Espoosta useita rautakauden loppuun ajoittuvia esineitä, joten ensimmäisten asuinpaikkojen tai hautapaikkojen löytyminen on vain ajan kysymys. Käsityksemme historiasta muuttuu sitä mukaa kun tietoa saadaan lisää.

    Esihistorian ja keskiajan taitteessa tulleiden asukkaiden myötä siirrymme Espoossa uuteen aikakauteen eli keskiaikaan. Sveanmaalta Uudellemaalle ja Espooseen muutti asukkaita, jotka puhuivat äidinkielenään ruotsia. Keskiajan kuluessa nykyinen Suomi liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa, jolloin ensimmäiset Suomea koskevat kirjalliset lähteet syntyvät eli luku- ja kirjoitustaito saapuu myös tänne. Kristinuskon vaikutus voidaan nähdä löytöaineistossa jo rautakauden puolella ja kirkon vaikutus voimistuu siirryttäessä keskiajalle.
     
  5. Emme voi varmasti tietää, koska kirjallisia lähteitä ei ole. Espoosta löytyy kuitenkin tuolta ajalta paikannimiä (esimerkiksi Kauklahti. Adjektiivi ’kauka’ tarkoittaa pitkää, tässä tapauksessa kylälle ulottunutta pitkää merenlahtea), jotka ovat todennäköisesti uudisasutusta vanhempia ja nykyistä suomenkieltä edeltänyttä kantasuomea. On mahdollista, että paikannimiä käyttäneet asukkaat jäivät Espooseen, mutta sekoittuvat lopulta määrällisesti isompaan joukkoon ruotsinkielisiä uudisasukkaita. Paikannimet jäivät muistoksi näistä asukkaista. Espoo oli pääasiallisesti ruotsinkielinen paikkakunta keskiajalta 1950 -luvulle asti.