Espoo sisällissodassa aineistopaketti

Body

Espoon kaupunginmuseon Suomen 100-vuotisjuhlavuoden hanke Espoo sisällissodassa avasi ikkunan sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Hankkeen tavoitteena oli täydentää ja tutkia museon tietovarantoja sisällissodan aikaisista tapahtumista ja kohtaloista Espoossa. Tälle sivustolle on koottu linkkejä verkossa olevien avointen aineistojen pariin sekä Espoon kaupunginmuseon kokoelmissa olevia sisällissotaa koskevia aineistoesimerkkejä. Aineistot ovat koulujen ja kiinnostuneiden käytettävissä. Espoon kaupunginmuseon aineistoa voi käyttää vapaasti. Dokumentteja ei saa muunnella ilman lupaa ja dokumentin yhteydessä on mainittava Espoon kaupunginmuseo. 

Etsi Espoota koskevia uutisia! - Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet

Kansalliskirjasto on digitoinut kaikki Suomessa vuosina 1771-1920 ilmestyneet sanomalehdet, ja ne ovat vapaasti käytössä tämän palvelun kautta. Hakuja voi tehdä asiasanan, päivämäärärajauksen, julkaisupaikan ja kielen mukaan. Hae uutisia täältä.

VINKKI: hae uutisia hakusanalla Espoo tai Esbo ja laita aikarajaksi vuosi 1917. Etenkin syksyltä 1917 löytyy uutisia Espoossa ennen sisällissotaa sattuneista murhateoista.

Arkistoaineistosta opetuspaketiksi - Minä olin siellä. SKS:n ja SLS:n oppimisaineisto ja arkistomateriaali

1918 – Minä olin siellä, on arkistoaineistoon perustuva oppimisaineisto siitä, miten sota vaikuttaa yksityiseen ihmiseen ja koko yhteiskuntaan. Aineiston esimerkit ovat eri puolelta Suomea. Aineiston ovat tuottaneet Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ja Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS). 

Kuvia sisällissodan aikaisesta Espoosta

Espoon kaupunginmuseo on julkaissut aineistotietoja kokoelmissaan olevista valokuvista, esineistä, kartoista ja asiakirjoista. Finnassa on vasta pieni osa kokoelmatiedoista. Lisää julkaistaan vähitellen.
Kaupunginmuseon Finnassa julkaisemat kuvat ovat vapaasti käytettävissä. Finnasta löydät kaikki kaupunginmuseon vuosien 1917-1918 tapahtumiin liittyvät kuvat.

Finna.fi-palvelussa on materiaalia yli 100 aineistontarjoajalta. Etsi hakusanalla kuvia ja muuta materiaalia sisällissodasta Espoossa myös muiden aineistontarjoajien materiaaleista.


SISÄLLISSOTAA EDELTÄVÄSTÄ AJASTA KERTOVIA AINEISTOJA

Pääkaupunkiseudun I maailmansodan linnoitteet

Mitkä vallihaudat kulkevat Westendistä Vuosaareen? Vuonna 1914 elämä Espoossa ja pääkaupunkiseudulla mullistui. Euroopassa myllersi ensimmäinen maailmansota. Venäjä alkoi valmistautua sotaan rakentamalla maa- ja merilinnoitusketjua Helsingin suojaksi. Rakennustyöt ulottuivat myös Espooseen. Tutustu ensimmäisen maailmansodan maalinnoitukseen

Annukka Koskisen päiväkirja 1916

Annukka Koskinen oli 16-vuotias tyttö vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan ja linnoitustyömaiden ollessa käynnissä. Annukka perheineen asui Bergansin tilalla nykyisen Suur-Leppävaaran alueella, jossa vallitöitä tai patteritöitä – kuten kansa niitä kutsui – suurimmaksi osaksi Espoossa tehtiin. Annukan terävät päiväkirjamerkinnät elämästä linnoitustöiden ja maailmansodan keskellä kertovat niin linnoitustyömaan vaikutuksista alueen ihmisten arkeen kuin varsinaisista rakennustyömaista työläisineen. 

"Unhotin kirjottaa, että täällä ammuttiin eilen tykeillä, kyllä ne olivat muutamat aika jymäyksiä, mutta en minä vavissut hitustakaan. Venäläiset koettelivat eräitä pienen pieniä erään suomalaisen insinöörin keksimiä miinanräjäytys-tykkejä. Ne ovat ainoat laatuaan. Upseereja oli täällä kymmenellä autolla. Kyllä he olivat tietääkseni tyytyväisiä pikku tykkeihin. Silloin kuin ammuttiin vapisi Sepänemäntä kuin vilutautinen pompahtaen vähän väliä ylös ja eräs venäläinen lensi selälleen. Taidan kehua itseäni aivan liikaa.” 18.3.1916

”Kyllä se on totisesti hävytöntä. Viime vuonna ottivat haltuunsa kolme suurta rakennusta, ja olisivat ottaneet viimeisenkin, jollei olisi valitettu kuvernöörin kansliaan. Kaiken kesää tehtiin vallituksia koko mäki täyteen. Puita kaadettiin ja toisia istutettiin. Tietäähän sen, että harva puu jäi eloon niistä istutetuista. --- Nyt keväällä ovat harjoitellessaan ampuneet peltojamme. Toissapäivänä illalla tuli määräys, että seuraavan päivänä kello 12 täytyy talo, suuri liiteri ja sauna olla tyhjänä” 4.6.1916

”Yksi kolmannes (1/3) Suomen miehistä on otettu pakkotyöhön. Kaikista liikkeistä ja tehtaista (paitsi sotatarvetehtaista) on otettu viides osa ’töihin’. Katuliike Helsingissä on nyt paljon pienempi kuin ennen pakkotyömääräystä. Toistaiseksi ei ole otettu miehiä enempää. Tulevaisuus kyllä näyttää miten käy.” 24.6.1916

”Nyt saamme mahdollisesti vähäksi aikaa lähteä täältä tiehemme. Ainakin siksi ajaksi, kun kalliota ammutaan. Mahdollisesti myöhemmin komennetaan kokonaan pois. Tänään ilmoitti eräs mies, että lato on huomenna siirrettävä pois tieltä. Kyllä ne taas luulevat mullistavansa kaikki tuossa tuokiossa. Kyllä ne mullistavat, mutta ei aivan niin, että se läheskään heti olisi valmista.” 26.6.1916

Työväenliikkeen nousu

Työväki ryhtyi perustamaan omia yhdistyksiään 1900-luvun alusta lähtien myös Espoossa. Yhdistyksissä suunniteltiin iltamia ja perustettiin puhujaseuroja harjaannuttamaan jäseniä työväenaatteen edistämiseen. Kun työväenjärjestöjen urheiluseurat järjestivät kilpailuja ja pidettiin iltamat, muodostui tästä todellinen kulttuuritapahtuma paikkakunnalle. Työväenliikkeessä haluttiin mm. lyhentää työpäivän pituutta ja saada parempaa palkkaa. Myös kunnallisen äänioikeuden saaminen koettiin tärkeäksi. Kunnallisvaaleissa äänioikeus riippui maksetuista veroista, joten vähävaraisella työväestöllä ei ollut oikeutta äänestää. Työväenyhdistysten jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja uusia yhdistyksiä perustettiin. Vuoden 1917 lopussa arviolta 1000 espoolaista kuului työväenliikkeeseen. Lue lisää työväenliikkeiden historiasta Espoossa teoksesta: Tuomisto, Tero: Espoon työväenliikkeen historia 1950-luvulle. Parempaa aikaa rakentamassa. 1984. Teos on lainattavissa Helmet-kirjastoista ja myynnissä Talomuseo Glimsin Museopuodissa sekä Näyttelykeskus WeeGeen EMMA Shopissa.

Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit – mitä puolueita Espoossa äänestettiin? 

Suomessa järjestettiin ensimmäiset eduskuntavaalit 1907 kymmenen vuotta ennen Suomen itsenäistymistä. Tutustu äänioikeudellisten määrään lääneittäin sekä eri puolueiden saamiin äänimääriin paikkakunnittain. Espoon äänimäärät löytyvät sivulta 26. Tilastokeskus, Eduskuntavaalit 1907 ja 1908.

Tutustu Eduskunnan verkkosivuilla ensimmäisten eduskuntavaalien historiaan ja Suomen itsenäistymiseen.

Eduskunta ja itsenäistyminen 1917 -tietopaketti.

Naisten äänioikeus 110 -vuota -tietopaketti.

Kuinka paljon Espoossa oli asukkaita sisällissodan aikana?

Suomessa on koostettu yli sadan vuoden ajan tilastollisia vuosikirjoja, joista selvää muun muassa eri paikkakuntien väkimäärät. Vuosikirjat on digitoituina aineistoina Tilastokeskuksen verkkopalvelussa: Tilastokeskus, Suomen tilastollinen vuosikirja 1919.

Jääkärit

Venäjä halusi yhtenäistää valtakuntaansa ja samalla Suomen erityisasema suuriruhtinaskuntana heikkeni. Siksi Suomen ylioppilaspiireissä syntyi jääkäriliike, joka halusi erottaa Suomen Venäjästä. Vuodesta 1915 lähtien noin 2000 nuorta miestä lähti salaiseen sotilaskoulutukseen Saksaan, joka oli Venäjän vihollinen maailmansodassa. Suomen ajautuessa sisällissotaan osa jääkäreistä tuli sotimaan valkoisten joukkoihin. Grankullan huvilayhdyskunnasta (nyk. Kauniainen) jääkäriksi lähti koko Heinrichsien veljessarja. Venäläiset saivat vihiä tapahtuneesta ja veljeksistä tehtiin pidätysmääräys.

Heinrichsien lomake

Uudenmaan läänin kuvernöörin kirje poliisiviranomaisille Heinrichsin veljesten pidättämiseksi vuodelta 1916.


SISÄLLISSODAN AIKAISIA AINEISTOJA

Kulkulupa

Sisällissodan alussa Etelä-Suomi oli punakaartien hallussa ja kulkemiseen rautateitä pitkin piti anoa lupa paikalliselta punakaartilta. Walfrid Landénille myönnetty kulkulupa välillä Helsinki-Alberga 1918. Myöntäjä Albergan (Leppävaaran) punakaartin esikunta.

Kulkulupa Helsinki-Alberga 1918

Fria Ord -lehti 

Valkoisten maanalainen lehti, jota toimitettiin salaa helmi–huhtikuussa 1918 punaisten hallussaan pitämässä Helsingissä. Lehti on löytynyt espoolaisesta huvilasta Villa Rulluddista.

Fria ord vapaa sana lehti
Fri ord vapaa sana lehti
Fira ord vapaa sana lehti 1918

Salakirje

Sisällissodan alussa Etelä-Suomi oli punaisten hallussa. Monet valkoisia tukevat lähettivät viestejä salakirjeinä. Arkkitehti Karl Lindahl kirjoitti kirjeen 1.4.1918 ystävälleen Alfons Juseliukselle näkymättömällä musteella. Juseliuksen perhe oli Moisön saarella, eikä pystynyt seuraamaan sotatapahtumia. Kirjeessä kerrotaan muun muassa maidon saannista, mutta kuumentamalla kirje, esille tuli poikittain kirjoitettu teksti sotatapahtumista. Kirje oli kuljetettu salaa maitokuljetuksessa Helsingistä Moisöhön, jossa Juseliuksen perhe oli eristyksissä kevättalvella 1918.

Helsinki 1/4 -18

Lyijykynällä kirjoitettu varsinainen kirje:
”Tänään saatiin taas maitoa, on mukavaa saada sitä nykyjään. Hovihammashoitaja Bensow kuoli viime lauantaina, hänhän oli yli 90 vuotta vanha. Isäni on lähtenyt Ruotsiin --- Monin tervehdyksin Kalle.”

Salakirje:
”Koska oletan, että et saa uutisia, yritän nyt tällä tavalla. Silitysraudan täytyy olla hyvin lämmin. Tekstin saa näkyville pitämällä paperia lampun yllä, mutta paperi syttyy helposti palamaan. Valkoiset ovat ottaneet Vilppulan hyökkäyksessä 6000 vankia, 21 kanuunaa ja 100 kuularuiskua. Tampere valloitettiin viime keskiviikkona. Kolmen päivän taisteluissa kaatui 1500 valkoista ja 4000 haavoittui. Punaisten tappiot olivat 6000 kaatunutta - - Väitetään, että saksalaiset eivät pysty tulemaan tänne ennen kuin jäät ovat sulaneet, koska nyt tänne on mahdotonta toimittaa ruokaa. Saksalaiset ovat nousseet maihin Vaasassa ja ovat Mannerheimin luona - - Saa nyt nähdä jos pystyt lukemaan näitä rivejä, koska minun on vaikea kirjoittaa kun en näe mitä kirjoitan…”

Karl Lindahlin kirje Alfons Juseliukselle Karl Lindahlin kirje Alfons Juseliukselle

Saksalaiset valtaavat Helsingin -dokumenttielokuva

Saksan hallitus tarjosi apuaan suomalaisten pyynnöstä valkoiselle Suomen senaatille helmikuussa 1918. Saksa oli solmimassa Neuvosto-Venäjän kanssa rauhaa ensimmäisessä maailmansodassa, ja nyt sen tavoitteena oli turvata omat etunsa luomalla Venäjän suuntaan sarja puskurivaltioita. Suomen miehittäminen saksalaisilla joukoilla oli osa tätä suunnitelmaa. Saksalaisten sotaretken pääjoukon muodosti Itämeren-divisioona, jonka taisteluvahvuus oli noin 9000 miestä. Divisioona nousi maihin Hangossa 3.4.1918 komentajansa kenraalimajuri kreivi Rüdiger von der Goltzin johdolla. Joukot suuntasivat kulkunsa rantatietä ja junarataa pitkin Helsinkiin. Marssillaan Helsinkiin saksalaiset tiesivät jo ennalta joutuvansa valloittamaan Leppävaaran vahvan maalinnoituksen. Katso Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa oleva saksalaisten kuvaama dokumenttielokuva matkasta Hangosta Helsinkiin.

Leppävaaran taistelun nuorin uhri

Espoossa ainoa varsinainen sisällissodan taistelu käytiin saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten punakaartilaisten välillä Leppävaarassa ensimmäisen maailmansodan aikaisissa linnoitteissa 11. huhtikuuta 1918. Valkokaartilaisia ei osallistunut taisteluun. Linnoitteita puolusti noin 1500 punaista, joista suurin osa oli espoolaisia punakaartilaisia. Saksalaisten vahvuus oli moninkertainen, vaikka koko Itämeren divisioona ei ottanutkaan osaa taisteluun. Taistelussa punaiset menettivät toistakymmentä miestä, saksalaiset kaksi. Yksi kuolleista oli teini-ikäinen Sulo Palmu. Sulon pikkuveli (s. 1908) kertoo eläkeikäisenä tapahtuneesta näin: 

”Isä sano sillon sitte kun hän lähti että koettakaa pysyä, meil oli iso semmonen, semmonen semmonen, muuri siinä huoneen nurkassa, niin sano että koettakaa pysytellä tämän muurin suojassa että jos alkaa kuulia tulla kovasti. Mutta sano että tämä on luultavasti niin paljon sivussa, että tänne ei, täällä tuskin mitään kuulia tulee lentelemään. Ja sanoi vielä kun lähti että velipoika pysyköön täällä, hän ei tule mukaan. Sano tälle että se tämä Sulo, minun vanhempi veljeni, että hän ei tulisi ---siinä Albergan työväenyhdistyksen soittokunnassa vaan ja tota, hän oli nuori sillon. Ja isä lähti ja sano että vangiksi hän ei anna itseään, että ennen hän ampuu itsensä lähtiessään. No tämä ei ollu mitään mukavaa kuultavaa, mehän kuultiin vähän niinku vahingossa tämäkin juttu sitte, lapset. No sitte kun alkoi, sitte jonkun ajan perästä kun isä oli lähtenyt, niin vanhempi veli Sulo tuli kotia. Hän oli ollu jossain siellä työväentalolla, mitä lienee järjestelyjä siel oli ollu, ja tuli kotia, ja sano että hän lähtee nyt, että hän toivottavasti löytää isän sieltä. Äiti sano että sinä et lähde mihkään, mutta poika lähti vaan. Meni hakemaan työväentalolta kiväärin itselleen ja oli sitten isän löytäny siellä, olivat jossain siellä Mäkkylän mäessä Vallikalliolla tai missä, jossain sitte rinnakkain, kun äiti ne haki sieltä sitten. Molemmat oli saaneet päähän, pään lävitse, että he olivat olleet tietenkin niinku makuulla siellä kalliolla ja molemmat olivat saaneet pään lävitse sitten luodit.” 


SISÄLLISSODAN JÄLKEISESTÄ AJASTA KERTOVIA AINEISTOJA

Suomen sotasurmat 1914-1922 -sivusto

Espoolaisia kuoli sisällissodan seurauksena 209 henkeä. Tutustu eri paikkakuntien surmalukuihin tai hae tietoa kuolleista. Tietoja vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneista voi hakea sukunimen, etunimen, syntymäajan, ammatin, kirjoillaolokunnan, asuinkunnan, kuolinkunnan ja kuolintavan mukaan.

Valtiorikosoikeuden tuomiot (aktit)

Suomessa vuonna 1918 käydyn sisällissodan jälkeen hävinneellä puolella toimineiden henkilöiden tuomitseminen annettiin erityisten tuomioistuimien, valtiorikosoikeuksien tehtäväksi. Nämä tuomioistuimet perustettiin purkamaan juttujen suurta sumaa, jota muiden tuomioistuimien ei katsottu ehtivän hoitaa. Valtiorikosoikeuksia ja valtiorikosylioikeutta käsittelevä laki hyväksyttiin eduskunnassa 29.5.1918. Ensimmäiset valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa jo 31.5.1918. Useat valtiorikosoikeuksista toimivat jonkin suuren sotavankileirin yhteydessä. Valtiorikosoikeuksia ylempi tuomioistuin oli valtiorikosylioikeus, jolta oli mahdollisuutta anoa armoa valtiorikosoikeuden antamasta tuomiosta ja joka käsitteli valtiorikosoikeuden sille asettamia juttuja.
Voit hakea valtiorikosoikeuden digitoituja tuomioita nimen tai aktinumeron mukaan.

Lue lisää valtiorikosoikeudesta täältä.

VINKKI: Etsi Suomen sotasurmat -sivustolta espoolaisia vankileireillä menehtyneitä henkilöitä ja hae heidän nimellään valtiorikosoikeuden tuomiot ja selvitä, miksi heidät tuomittiin vankileirille.


Suojeluskuntalippu

Sisällissodan ajaksi hiljentyneet Etelä-Suomen suojeluskunnat aktivoituivat heti sodan jälkeen kun punaiset oli voitettu.  Erilaiset valkokaartit yhtenäistettiin osaksi vapaaehtoista valtakunnallista suojeluskuntajärjestöä. Suojeluskuntien keskeisimmiksi tehtäviksi jäi järjestyksen ylläpitäminen ja pakoilevien punakaartilaisten vangitseminen. Suojeluskunnista tuli merkittävä ideologinen toimija, joka ylläpiti vapaussodan muistoa valkoisesta näkökulmasta. Espoon ensimmäinen varsinainen suojeluskunta Alberga Skyddskår perustettiin 14.4.1918 Albergaan (Leppävaara) kolme päivää saksalaisten ja punaisten käymien Leppävaaran taisteluiden jälkeen. Lipun suojeluskunnalle suunnitteli Akseli Gallen-Kallela. Lippuun on kuvattu Albergan kartanon päärakennus. Alueen naiskomitea valmisti ja lahjoitti lipun. Lippu vihittiin käyttöön Suojeluskuntatalolla 8.2.1920.

Alberga skyddskår lippu

Punakaartilaisen kirje

Kauklahden punakaartilainen Arvo Mehtonen jäi vangiksi Tampereen taisteluiden yhteydessä. Hän lähetti kirjeen kotiin Espooseen vankileiriltä 6. kesäkuuta 1918:

”Hyvät vanhemmat. - -. En tiedä monta vuotta saan tuomiota. Ehkä 10 v. Painostavat Espoosta niin kovasti. Voi se alentua vielä tää kun tulee torstaina esille. Minä kirjoitan heti kun tuomion saan. Mutta älkää murehtiko kyllä kai se näinkin menee. Olkaa niin hyvä ja lähettäkää minulle joka viikko vähän lisäruokaa vaikka ei leipää niin paljon niin hyvää tekee vähäkin. Osote on Tampereen sotavankila 1. Parakki No. 10 Arvo Mehtonen (Espoosta). Sitten selvä lähettäjän nimi (Isän tai äidin). Hyvästin nyt ja voikaa hyvin toivoo Poikanne Arvo. Kirjoittakaa usein niin on hauskempi. Voikaa hyvin!”

Arvo ei ehtinyt koskaan kuulla lopullista tuomiotaan, sillä hän kuoli aliravitsemukseen ja tauteihin 17. heinäkuuta 1918. 

vankileirikirje vankileirikirje

Sodan jäljet

Sisällissodan muistamista väritti pitkään puolueellisuus. Heti sodan jälkeen sotaa muisteltiin valkoisten voittajien näkökulmasta, kunnes punaisten muistot alkoivat saada myös sijaa. Sittemmin sodasta puhuttiin kansakunnan yhteisenä murhenäytelmänä. Monet tuomittujen tai kuolleiden punakaartilaisten lapset ovat kertoneet huonosta kohtelusta sodan jälkeen. Leppävaaralainen Valo Palmu muisteli vanhempana lapsuuttaan:

”Kyllä sitä tota sai vähä kuulla että punikin kakarahan sitä ollaan. Ihan opettajaa myöten. Kun opettaja Sippolankin velipoika oli, veli hänellä nähtävästi oli tämä jääkäri. Semmonen joku isompi, isompi pamppu siellä suojeluskunnassa ja… Kyllä se tahto olla vähän opettajankin, opettajallakin semmonen juttu että hän oli tietysti taas toista puolta ku meikäläinen. Meikäläisillehän se jäi se, tämä tämä tämä punasuushan oikeestaan, eikä se koskaan lähekään sieltä. Että se on lapsesta saakka jäänyt tietysti ja, ihmisellä on omat mielipiteet.”


Vapauspassi

Karl Nyholmin vapauspassi, jonka mukaan hänet on vapautettu Turun pakkotyölaitoksesta ja passitettu ehdonalaisuuteen Espooseen 2.8.1919. Hänen piti leimauttaa passinsa nimismiehellä kerran kuukaudessa ja elää nuhteettomasti, kunnes rangaistusaika päättyi 5.7.1924. Tämän jälkeen hän meneti kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi.

vapauspassi 1919
Vapauspassi 1919


VINKKI: Etsi valtiorikosoikeuden tuomioista Karl Gustaf Nyholmin tuomio. Miksi hänet tuomittiin pakkotyölaitokseen sisällissodan jälkeen?

Saksalaiskomentajan kiitoskirje

Saksan Itämeren-divisioonan komentaja kenraalimajuri kreivi Rüdiger von der Goltz kirjoitti joulukuussa 1918 kirjeen, jossa hän kiittää espoolaisia rahalahjoituksen keräämisestä saksalaisjoukoille.

"Helsingissä 13. joulukuuta 1918.
Joukkojeni puolesta kiitän vilpittömästi ja sydämellisesti kaikkia hyviä lahjoittajia 4500 markan jalosta lahjoituksesta, joka luovutettiin minulle Espoon kunnasta. Raha liitetään Suomessa kaatuneiden saksalaisten omaisten rahastoon. Kaikki ne onnelliset, jotka saavat siten apua, muistavat varmasti aina äärimmäisen kiitollisina hyviä antajia.
von der Goltz Saksalainen kenraali Suomessa"

kirje 1918