Historia

Body

Pikku-Auroran rakennuksilla ja pihapiirillä on kiehtova historia. Nyt Taidetalona tunnettu rakennus toimi Aurora Karamzinin perustamana meijerikouluna viime vuosisadalla. Samalla tontilla ovat entinen meijeri ja tilanhoitajan asuinrakennus, jonka peruskorjaus valmistui elokuussa 2013.

Pikku-Auroran varhaisvuodet
Pikku-Auroran pihapiiri on saanut nimensä tilan entisen omistajan, Aurora Karamzinin (os. Stjernvall) mukaan. Vuonna 1821 vapaaherra Carl Johan Walleen, Aurora Karamzinin isäpuoli, osti kaikki Träskändan neljä tilaa. Aurora Stjernvall avioitui Venäjän rikkaimman miehen, Paul Demidoffin, kanssa v. 1836. Aurora ja Paul saivat lapsen, mutta puoli vuotta poikansa syntymän jälkeen Paul Demidoff kuoli ja Aurorasta tuli yhdessä poikansa kanssa suuren omaisuuden perijätär.  Auroran isäpuoli Carl Johan Walleen myi Träskändan alueen Aurora Demidoffille vuonna 1840. Vuonna 1846 Aurora avioitui kapteeni André Karamzinin kanssa, ja sen myötä Träskändassa aloitettiin suuret rakennustyöt. Myös Dalsvikin tila ostettiin ja liitettiin Träskändan kokonaisuuteen. Työt jäivät kuitenkin kesken kun André Karamzin kaatui Krimin sodassa vuonna 1854.

Meijerikortteli valmistuu
Meijeri valmistui vuonna 1863, arkkitehtina Axel Hampus Dahlström. Hän suunnitteli myös meijerikoulurakennuksen, jossa ainakin vuosina 1871-1875 toimi ruotsinkielinen meijerikoulu. Rakennuksessa toimi sen jälkeen jonkin aikaa ruotsinkielinen kansakoulu. Kun Träskändan päärakennus paloi vuonna 1888, kunnostettiin vuonna 1860 tontille siirretty tilanhoitajan talo Aurora Karamzinin kesäasunnoksi. Aurora Karamzin myi Träskändan tilan sisarentyttärelleen Marielle ja hänen miehelleen Adolf Törngrenille vuonna 1895, mutta piti meijerikoulukorttelin omassa käytössään kuolemaansa saakka v. 1902. Marie Törngrenin kuoltua Träskändan tilan omistus siirtyi Adolf Törngrenille, joka vuonna 1923 myi meijerikoulukorttelin, "Karamzinin huvilat" Helsingfors svenska folkskolors lärare- och lärarinneföreningen:ille. Yhdistys perusti taloihin Helsingin ruotsinkielisen köyhälistön lapsille tarkoitetun kesäsiirtolan, nimeltään Aurorasommarhemmet, joka toimi kesäsiirtolana yli 50 vuoden ajan. Kesäsiirtolatoiminta alkoi vuonna 1924 ja jatkui aina vuoteen 1982. Aurorasommarhemmetin tiloissa toimi myös siirtolakoulu talvisodan aikana, jolloin Helsingistä lähetettiin lapsia pois sodan jaloista.

Meijerikortteli Espoon kaupungin omistukseen
Espoon kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 12.10.1982 ostaa "Järvenperän kylän tila Aurorasommarhemmet RN:o 1:9 Espoon kaupungille 470 000 markan kauppahinnalla […]"¹. Espoon ensimmäinen käyttösuunnitelma meijerikoulutontille oli taideteollisuuskylä ja Aurorasommarhemmet kulttuuritoimen, kaupunginmuseon ja nuorisotoimen yhteishankkeena. Tämän suunnitelman kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1984. Seuraavaksi kohdetta suunniteltiin Auroran monitoimikeskukseksi vuonna 1990 kulttuuritoimen, museon ja ympäristönsuojelutoimiston yhteishankkeena. Kolmannet suunnitelmat tehtiin kulttuuritoimen ja koulutoimen yhteishankkeena. Kaupunginhallitus hyväksyi Pikku-Auroran koulu- ja taidekeskus-hankkeen 1996, ja rakennuslupa saatiin seuraavana vuonna. Työpiirustukset valmistuivat 1997-98. Koulutoimi kuitenkin luopui valmiiksi suunnitellusta hankkeesta².


¹ Espoon kaupungin kirje Elkala/rsi 14.10.1982 numero 678/7712/82   3527/7701/82 "Järvenperän kylän tilan Aurorasommarhemmetin RN:o 1:9 ostaminen"
² intendentti Hannele Krohnin arkistot vuosilta 2000-2004.


Suojeltu arvorakennusryhmä oli pitkään kylmillään ja käyttämättömänä, kunnes Pikku-Auroran hankesuunnitelmaa vuonna 2000 ruvettiin vauhdilla työstämään. Peruskorjaustyöt alkoivat marraskuussa 2001 ja jo elokuun ensimmäisellä viikolla 2003 Espoon kaupungin kulttuuritoimen työntekijöitä muutti uusiin työtiloihin Taidetalo Pikku-Auroraan. Mukana oli alusta alkaen Espoon kulttuuritoimen edustaja ja tulevan Taidetalo Pikku-Auroran ensimmäinen intendentti Hannele Krohn, joka vei hanketta painokkaasti eteenpäin.³
³ intendentti Hannele Krohnin arkistot vuosilta 2000-2004.

Yvonne Godhwani
intendentti
toukokuu 2011

Lähteet:
Espoon tekninen keskus (2000). Pikku-Aurora hankesuunnitelma (hyväksytty KH 2/10/2000).
Godhwani (2009): Espoon kaupunginmuseon arkisto: Aurorasommarhemmetin aineistoa.
Härö (1991). Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema - Byggnadskulturen och kulturlandskapet i Esbo. Espoo: Espoon kaupunginmuseo.
Kreander, Häggman, Häggström, Häggman, Smeds (1957). Helsingfors folkskolors lärare- och lärarinneförening under sju årtionden 1887-1957. Tammisaari.
Lahti, Matti J. (1987). Esbo - en landssocken blir storköping. Esbo-serien, Esbo: Gummerus oy.
Lindholm (1999). Espoon keskiaikainen asutus - Bosättningen i Esbo under medeltiden. Teoksessa Alopaeus, Hiekkanen, Korhonen jne. Välähdyksiä keskiajasta - Glimtar ur medeltiden (s. 5-47). Espoo: Espoon kaupunginmuseo.
Långvik-Huomo, Ropponen Vento (2003). Aikamatka Espoossa. Espoon kaupunginmuseo.
Nissinen, Ropponen (1983). Espoon koulujen historiaa - Kring Esboskolornas historia. Espoo: Espoon kaupunginmuseo.
Nurmi (1991). Espoon kansakoulut 1871-1921. Espoo-sarja. Espoo: Espoon kaupunginmuseo.
Paaskoski, Norrback, Tillander-Godenhielm jne.(2006). Aurora Karamzin - Aristokratian elämää. Espoo: Espoon kaupunginmuseo ja Otava.
Sillanpää Pirkko (2003): Kartanoita ja huviloita Keski-Espoossa. Keuruu: Keski-Espoo seura ry - Föreningen för Mellersta Esbo rf.
Träskända-toimikunta (1974). Träskändan kartanon käyttösuunnitelma. Espoo: Teknillisen viraston talonrakennusosasto.
Lisää Aurora Karamzinista: http://elakooneilinen.blogspot.fi/2013/09/kiehtovia-naiskohtaloita-tarunhohtoinen.html